Väsyneenä kommentoin maanantaista kokemusta Pilvarin näyttelyssä epäortodoksista, viidakkomaista rakennetta käyttäen - Pilvarin näyttelyn ripustuksesta kai vähän inspiroituneena. Ja yritän toimia sisältäni käsin, kokemustani luodaten, kun ei tuon näyttelyn sovittaminen dogmeihin tuntunut ainakaan maanantaina onnistuvan. Enkä osaisikaan.
Oloni oli tosiaan FAFAan astuessa häiriintynyt. En kokenut, että meteli rauhoittaa. Vastustus oli kova, siksiköhän väsyin nopeasti ja toivoin pääseväni pian pois. Mutta kun en lähtenyt, niin innostuinkin joistain jutuista näyttelyssäsi Pilvari: reaaliaikaista häiriökuvaa tuottava monitori oli suosikkileluni, ja yleensäkin liikkuva kuva jota näyttelyssäsi on tarjolla, oli monin paikoin todella kaunista. Tuijottelin sitä mustavalkoista pätkää rikkinäiseltä läppärin näytöltä.
Kun kirjavaa materiaalia on näyttelyssäsi kuin supermarketissa, niin näyttelyssä kävijän olo on kuin oudossa metsässä, jonka puutarhuri on underground -henkinen kokemuksen kokkaaja. Ravistelevaa.
Jos se ei vielä tullut selväksi niin noise-meininkiin vihkiytymättömänä harmaidn maalausten hiljaisena maalarina VOLUMEA OLI MINULLE LIIKAA.
Esität liikkuvaa kuvaa harvoissa monitoreissa niin, että pätkiä on valtava määrä peräkkäin. Entä jos monitoreja olisi reilusti enemmän?
Maalauksia ja graafiikan teoksia en jaksanut oikein katsella, kun vahvempaa materiaalia tuuttasi ympäriltä kohti niin kovaa.
Tilassa sijaitsi paljon inspiroivia ideoita, huikeaa meininkiä rennosti toteutettuna. Paljon ja vastaanottamatta, sillä meluisa kokonaiskokemus oli päällimmäiseksi pakoreaktion aiheuttava.
tähän näyttelyyn haluaisin lisää opastusta koska se vain kosketti minua pinnasta ja ei mennyt yhtään syvemmälle, tylsää. But that seems too easy, so there must be somthing there? Maybe, maybe not.
Oon kans samaa mieltä että ruutuja olis voinu Pilvarin näytteltyssä olla enämpi, myöskin bigscreeni olis ollu paikallaan, tosin myös musta hiljainen tila oli sopiva välitila muun meiningin ohella.
Ehkä johonkin nurkkaan olis voinu vielä pistää jotain elektroniikkaa joka on totaalisesti paskana, esim vaikka leka ja kasa paskaksvedettyjä telkkareita, jotain sähkönhajusta lasimurskaa, vääntynyttä metallia ja murskattuja komponenttejä. Tulis sellanen kunnon raadollinen materiaalintuntu jota tuolla olinkin jo aistivinani..
Ellu: Tottahan toki pintaa syvemmältä löytyy vaikka mitä, väittäisin ettei tartte olla tietonen kaikista alakulttuureista ja historiikeistä touhun takana. Asenteen hahmottaminen on tärkeetä. Se on mun mielestä kaikkein tärkeintä. Tyhjentäminen ja sit samaistuminen, ts. empaattinen eläytyminen, ei kantsi lähtee rakentaa itteelleen jotain selitksiä, ei kantsi yrittää löytää jotain vaan enemmänkin heittäytyä mukaan ja elää osana, antaa viedä, kasvaa osaksi, olla mukana............. ehkä helppo sanoo tältä puolelta, mutta näin mä toimin missä tahansa näyttelyssä ja musta sellanen taide joka vaatii kirjallisen selvityksen avautuakseen ei toimi. en muutenkaan jaksa paneutua taiteeseen joka vaatii pitkällisen johdannon tai esittelyn tai tietokirjallisen erityistietoa jostain tyylisuuntauksesta tai historiasta. teos saa luvan toimia itsenäisesti ja seistä omilla jaloillaan. esim nimi teoksella antaa usein tiukan perspektiivin josta sitä katsotaan/ koetaan. hyvinkin tiukasti. sanallinen ilmaisu ja kuvallinen ilmaisu on eri asioita, mun mielestä niitä ei pitäis pakottaa samaan kasaan, vaan antaa kummankin toimia omalla alueellaan, monet kuvalliset liikkeet, rytmit värit jne on mahdotonta ilmasta sanoilla ja sanat taas mahdotonta kuvata kuvilla. Yhteistyö ja korostaminen, kikkailu ja tehostamien on juttu erikseen, paikalllaan sillon kun se on paikallaan. mutta duuni joka tarvii sanallisen esittelyn tai selityksen on vajaa, epätäysi ja puutteellinen. joo ehkä kuulostaa liian ehdottomalta mutta videotaiteessa ja installaatioissa on miljoonia tapoja kestoa asioita ja teksti on helvetin tylsä tapa näissä medioissa sanoo yhtään mitään. varsinkaan selvittää jotain pitkää asiaa perusteellisesti. teos jota ei ymmärrä selittämättä ei jaksa useinkaan kiinostaa mua. Koitan teosta kokiessa tyhjentää mielen, asitia asenteen, ottaa vastaan kaiken minkä vain voin. kaikkia duuneja ei musta tarvikkaan ymmärtää perinpohjin tai tietää jotain taustamotiiveja niiden pohjalla, riittää että saa kokemisesta irti jotain. se kai taiteen tehtävä on, antaa kokemuksia ja liikuttaa johonkin suuntaan, taiteen tarvii olla sen verran itseriittoista että se pystyy tarjoamaan elämyksen ilman kirjallista selitystäkin. (tämä on vain minun mielipiteeni, perustellut erilaiset näkökulmat ovat tervetulleita)
Ville:: Mitä sulla tuli mieleen tosta: Pilvarin seminaarisa poikinutta -kirjoituksesta?? Alempana tos otsikoissa. Olis mielenkiintonen kuulla " noise-meininkiin vihkiytymättömänä harmaidn maalausten hiljaisena maalarina" sun kommentteja :)
Viikkoteemana voisimme pohdiskella tämän foorumin tarpeellisuutta. Puolesta ja vastaan kommentteja saa kirjoitella uusina teksteinä, muutenkin kaikki palaute on tervetullutta!
Viikkoteema viikot 9 ja 10
ks. edellinen viikkoteema ja TOIMI
Viikkoteema viikko 8
sama ko edellisellä viikolla, kirjottakaa tonne Galluppi-otsikon alle mielipiteenne taiteen tehtävästä!!!!!!!!!
Viikkoteema viikko 7
Mikä on taiteen tehtävä?? kommentteja tonne Galluppi otsikon alle...
Viikkoteema viikot 4-6
ks. edellinen viikko
Viikkoteema viikko 3
ks. edelleninen viikko (wow, edelleneninen!)
Viikkoteema viikko 2
Sama viikkoteema kun aikaisemmilla viikoilla
Viikkoteema 52 ja 1
Viikon teemana pohdimme tälläkin viikolla yhteisesti aivoriihenä asioita joista haluaisimme tällä foorumilla keskustella. Jokainen kirjoittakoon ajatuksiaan vapaasti, anonyymisti tai nimellään.. Tälle foorumille saa siis kirjoitella tuntemattomanakin... Kommentoikaa kommenttikenttään aiheeseen viikkoteema 51
Viikkoteema viikko 51
Viikon teemana pohdimme tällä viikolla yhteisesti aivoriihenä asioita joista haluaisimme tällä foorumilla keskustella. Jokainen kirjoittakoon ajatuksiaan vapaasti, anonyymisti tai nimellään.. Tälle foorumille saa siis kirjoitella tuntemattomanakin... Kommentoikaa kommenttikenttään aiheeseen viikkoteema 51
Viikkoteema viikko 50
ja viikko 50 vierähti iloisesti käyntiin, eikun vaan jatkamaan iloista hilakkaa keskustelun pulppuavaa kuplintaa, suurkiitokset kaikille aktiivisesti keskusteluihin osallistuneille ihmisille, olette olleet suureksi avuksi ja kukittaneet kollektiivisen foorumimme hedelmällisen inspiraatiokentän paratiisimäiseksi todellisuudeksi.
6 kommenttia:
kiitos samoin!
hei Pilvari-voisitko kertoa lisää projisointi työstä ja pimeän huoneen työstä?
Hei kaikki,
Väsyneenä kommentoin maanantaista kokemusta Pilvarin näyttelyssä epäortodoksista, viidakkomaista rakennetta käyttäen - Pilvarin näyttelyn ripustuksesta kai vähän inspiroituneena. Ja yritän toimia sisältäni käsin, kokemustani luodaten, kun ei tuon näyttelyn sovittaminen dogmeihin tuntunut ainakaan maanantaina onnistuvan. Enkä osaisikaan.
Oloni oli tosiaan FAFAan astuessa häiriintynyt. En kokenut, että meteli rauhoittaa. Vastustus oli kova, siksiköhän väsyin nopeasti ja toivoin pääseväni pian pois. Mutta kun en lähtenyt, niin innostuinkin joistain jutuista näyttelyssäsi Pilvari: reaaliaikaista häiriökuvaa tuottava monitori oli suosikkileluni, ja yleensäkin liikkuva kuva jota näyttelyssäsi on tarjolla, oli monin paikoin todella kaunista. Tuijottelin sitä mustavalkoista pätkää rikkinäiseltä läppärin näytöltä.
Kun kirjavaa materiaalia on näyttelyssäsi kuin supermarketissa, niin näyttelyssä kävijän olo on kuin oudossa metsässä, jonka puutarhuri on underground -henkinen kokemuksen kokkaaja. Ravistelevaa.
Jos se ei vielä tullut selväksi niin noise-meininkiin vihkiytymättömänä harmaidn maalausten hiljaisena maalarina VOLUMEA OLI MINULLE LIIKAA.
Esität liikkuvaa kuvaa harvoissa monitoreissa niin, että pätkiä on valtava määrä peräkkäin. Entä jos monitoreja olisi reilusti enemmän?
Maalauksia ja graafiikan teoksia en jaksanut oikein katsella, kun vahvempaa materiaalia tuuttasi ympäriltä kohti niin kovaa.
Tilassa sijaitsi paljon inspiroivia ideoita, huikeaa meininkiä rennosti toteutettuna. Paljon ja vastaanottamatta, sillä meluisa kokonaiskokemus oli päällimmäiseksi pakoreaktion aiheuttava.
Ville Huhtanen
tähän näyttelyyn haluaisin lisää opastusta koska se vain kosketti minua pinnasta ja ei mennyt yhtään syvemmälle, tylsää. But that seems too easy, so there must be somthing there? Maybe, maybe not.
Kiitos Ville, hyvää kommenttia!
Oon kans samaa mieltä että ruutuja olis voinu Pilvarin näytteltyssä olla enämpi, myöskin bigscreeni olis ollu paikallaan, tosin myös musta hiljainen tila oli sopiva välitila muun meiningin ohella.
Ehkä johonkin nurkkaan olis voinu vielä pistää jotain elektroniikkaa joka on totaalisesti paskana, esim vaikka leka ja kasa paskaksvedettyjä telkkareita, jotain sähkönhajusta lasimurskaa, vääntynyttä metallia ja murskattuja komponenttejä. Tulis sellanen kunnon raadollinen materiaalintuntu jota tuolla olinkin jo aistivinani..
Ellu: Tottahan toki pintaa syvemmältä löytyy vaikka mitä, väittäisin ettei tartte olla tietonen kaikista alakulttuureista ja historiikeistä touhun takana.
Asenteen hahmottaminen on tärkeetä.
Se on mun mielestä kaikkein tärkeintä. Tyhjentäminen ja sit samaistuminen, ts. empaattinen eläytyminen, ei kantsi lähtee rakentaa itteelleen jotain selitksiä, ei kantsi yrittää löytää jotain vaan enemmänkin heittäytyä mukaan ja elää osana, antaa viedä, kasvaa osaksi, olla mukana............. ehkä helppo sanoo tältä puolelta, mutta näin mä toimin missä tahansa näyttelyssä ja musta sellanen taide joka vaatii kirjallisen selvityksen avautuakseen ei toimi.
en muutenkaan jaksa paneutua taiteeseen joka vaatii pitkällisen johdannon tai esittelyn tai tietokirjallisen erityistietoa jostain tyylisuuntauksesta tai historiasta. teos saa luvan toimia itsenäisesti ja seistä omilla jaloillaan. esim nimi teoksella antaa usein tiukan perspektiivin josta sitä katsotaan/ koetaan. hyvinkin tiukasti. sanallinen ilmaisu ja kuvallinen ilmaisu on eri asioita, mun mielestä niitä ei pitäis pakottaa samaan kasaan, vaan antaa kummankin toimia omalla alueellaan, monet kuvalliset liikkeet, rytmit värit jne on mahdotonta ilmasta sanoilla ja sanat taas mahdotonta kuvata kuvilla. Yhteistyö ja korostaminen, kikkailu ja tehostamien on juttu erikseen, paikalllaan sillon kun se on paikallaan. mutta duuni joka tarvii sanallisen esittelyn tai selityksen on vajaa, epätäysi ja puutteellinen. joo ehkä kuulostaa liian ehdottomalta mutta videotaiteessa ja installaatioissa on miljoonia tapoja kestoa asioita ja teksti on helvetin tylsä tapa näissä medioissa sanoo yhtään mitään. varsinkaan selvittää jotain pitkää asiaa perusteellisesti. teos jota ei ymmärrä selittämättä ei jaksa useinkaan kiinostaa mua. Koitan teosta kokiessa tyhjentää mielen, asitia asenteen, ottaa vastaan kaiken minkä vain voin. kaikkia duuneja ei musta tarvikkaan ymmärtää perinpohjin tai tietää jotain taustamotiiveja niiden pohjalla, riittää että saa kokemisesta irti jotain. se kai taiteen tehtävä on, antaa kokemuksia ja liikuttaa johonkin suuntaan, taiteen tarvii olla sen verran itseriittoista että se pystyy tarjoamaan elämyksen ilman kirjallista selitystäkin. (tämä on vain minun mielipiteeni, perustellut erilaiset näkökulmat ovat tervetulleita)
Ville:: Mitä sulla tuli mieleen tosta: Pilvarin seminaarisa poikinutta -kirjoituksesta?? Alempana tos otsikoissa. Olis mielenkiintonen kuulla " noise-meininkiin vihkiytymättömänä harmaidn maalausten hiljaisena maalarina" sun kommentteja :)
Lähetä kommentti