2.5.2008
Viljamin Seminaarista 24.4.-08
Kiitos kaikille hyvästä palautteesta, tuntuu hyvältä saada kommentteja.
18.2.2008
pilvarin näyttelystä
joo, mietin et ihan erilliseen tekstiin vastaisin noihin uuden vuoden toivotukseen jätettyihin kommentteihin mitkä mun näyttelyä sivuaa.
toi filmiprojisointi duunin voi nähdä prosessina jonka lopputuloksena mulla on nyt muovikassillinen käsiteltyä filmimateriaalia josta kokoan jotain minkä voi nähdä kokeellisena elokuvana.
mutta tietysti myös projektorin ääni toimi erittäin tärkeänä osana tilassa olleessa äänimaisemassa.
pimeässä huoneessahan oli kaksi teosta, jos kaikkialla ollutta ääniteosta ei lasketa mukaan. kumpaa mahdat ellu tarkoittaa?
siis, oli se mun entistä kotia esittävä offset litografia happihuoneen entiseen ikkunaan kiinnitettynä ja sitten ne valot siellä toisella seinällä. blacklight ja se punanen ledi liitty mun viime kesänä välivuodessa olleeseen näyttelyyn jossa alakerran viimesessä huoneessa oli musta tila jossa oli rumpukoneesta kuuluva rytmi ja tietystä paikasta nähtävissä oleva black lightin valo. itse rumpukone ja subbarikin oli tuolla pimeässä huoneessa nytkin, ainoastaan poissa päältä.
mulle itselle tuolla ollut volyymin määrä oli just oikea, ja vaikka joillekin se tuntui olevan liikaa niin näyttelyssä kävi myös useampi vieras jotka halus et nupit käännetään kaakkoon koska meteliä ei ollut tarpeeksi. se minkälaisiin ääniin on tottunut vaikuttaa aika paljon siihen mitä pystyy vastaanottamaan, ja mistä pystyy nauttimaan. mä itse pystyin galleriatilassa erottamaan eri äänilähteet toisistaan, jolloin pystyin kuulon avulla seuraamaan mm. sitä että toimiiko projektori takahuoneessa oikein vai ei, jos filmi meni jumiin tai jotain muuta outoa tapahtui niin huomasin sen yleensä heti.
monitoreja ois pitäny olla enemmän ja noi yhdellä koneella ajetut 80 pätkää ois ollu mielekkäämpää jakaa useampiin. ongelma lähinnä oli sopivan laitteiston puuttuminen ja ajan loppuminen kesken. tein jossain vaiheessa päätöksen etten käyttäisi muuta tekniikkaa kuin sellaista mitä itse omistan, ja aika hyvin pysyin siinä. (ainoastaan ton videokamera+monitori yhdistelmää ohjanneen relehässäkän joka piti huolta siitä että laite pysyi päällä koko ajan jouduin hankkimaan koululta)
bigscreeni joo, alunperin suunnittelin et kadulle näkyvät ikkunat ois peittäny screeneillä joista ois näkyny projektiot ulospäin, mutta sitten luovuin niistä. iso ruutu ois vaatinu paljon isomman äänenvolyyminkin, mikä taas olisi muuttanut tilan äänimaailman hallitusta kakofoniaksi.
paras esitystilanne videoille on yleensä leffateatterimainen screeni jossa on iso kuva ja paljon volaa, mä en oikein itse ymmärrä minkä takia sitä tilannetta pitäs edes etsiä muualta kuin leffateattereista.
romua ois pitäny olla paljon enemmän, sitä rahtasin galleriaanki jotai 4 kertaa niin paljon mitä sitten ehdin saada näkyville, aika vaan loppui kesken, varsinkin kun puolitoistavuorokautta ripustuksesta meni hukkaan kuumeen takia. oisin varmaan hakannu laitteistoa vasaralla päreiksikin jos vaan ois ollu aikaa siihen. :)
näin jälkikäteen ajatellen ois pitäny varata ripustukseen kokonainen viikko, kerta itse näyttelyaika on tuolla fafassa niin pitkä, 3 viikkoa. sitä aatellen et toi näyttelyaika on tuolla noin pitkä on aivan älytöntä pitää galleriaa auki maanantaisin, nyt kahtena maanantaina mitä toi oli auki niin tuolla kävi jotain satunnaisia näyttelyvieraita yhteensä 1 kappale. siis sen lisäks et seminaari oli siellä ja jotain kavereita kävi jotka nekin varmisti puhelimitse tai muuten että oon siellä varmasti paikalla maanantaina.
maanantait on gallerioitten kiinniolopäivä niin yleisesti, ettei ihmiset miellä sitä mahdolliseks et maanantaina voi käydä jossain.
kuten viljami, mä vierastan sitä et teokset tarttis jotain tekstiä tuekseen. jos teos pitää tukea jaloilleen jollain a4:lla, niin on se aika heikkoa menoa.
ite seminaarista, musta ois hyvä sillon kun seminaarissa käsitellään jotain näyttelyä, että opettajat kävis tutustumassa siihen näyttelyyn ennakkoon. asioista vois varmasti keskustella paljon syvemmällä tasolla jos ei mentäis pelkkien ensivaikutelmien perusteella.
toinen asia mitä tässä oon pohtinut on että tuntuu vähän siltä että näitä seminaaritapaamisia on nyt aika harvakseltaan, ennen tätä vuotta seminaariryhmiähän on kait ollut vaan yksi? nyt kun on jakauduttu kolmeen ryhmään ja tavataan n. kerran kuukaudessa, niin tuntuu jäävän aika harvoiksi nää kerrat.
nojoo, tossa nyt jotain tekstiä. kommentoikaa ja kysykää lisää jos tarvii.
toi filmiprojisointi duunin voi nähdä prosessina jonka lopputuloksena mulla on nyt muovikassillinen käsiteltyä filmimateriaalia josta kokoan jotain minkä voi nähdä kokeellisena elokuvana.
mutta tietysti myös projektorin ääni toimi erittäin tärkeänä osana tilassa olleessa äänimaisemassa.
pimeässä huoneessahan oli kaksi teosta, jos kaikkialla ollutta ääniteosta ei lasketa mukaan. kumpaa mahdat ellu tarkoittaa?
siis, oli se mun entistä kotia esittävä offset litografia happihuoneen entiseen ikkunaan kiinnitettynä ja sitten ne valot siellä toisella seinällä. blacklight ja se punanen ledi liitty mun viime kesänä välivuodessa olleeseen näyttelyyn jossa alakerran viimesessä huoneessa oli musta tila jossa oli rumpukoneesta kuuluva rytmi ja tietystä paikasta nähtävissä oleva black lightin valo. itse rumpukone ja subbarikin oli tuolla pimeässä huoneessa nytkin, ainoastaan poissa päältä.
mulle itselle tuolla ollut volyymin määrä oli just oikea, ja vaikka joillekin se tuntui olevan liikaa niin näyttelyssä kävi myös useampi vieras jotka halus et nupit käännetään kaakkoon koska meteliä ei ollut tarpeeksi. se minkälaisiin ääniin on tottunut vaikuttaa aika paljon siihen mitä pystyy vastaanottamaan, ja mistä pystyy nauttimaan. mä itse pystyin galleriatilassa erottamaan eri äänilähteet toisistaan, jolloin pystyin kuulon avulla seuraamaan mm. sitä että toimiiko projektori takahuoneessa oikein vai ei, jos filmi meni jumiin tai jotain muuta outoa tapahtui niin huomasin sen yleensä heti.
monitoreja ois pitäny olla enemmän ja noi yhdellä koneella ajetut 80 pätkää ois ollu mielekkäämpää jakaa useampiin. ongelma lähinnä oli sopivan laitteiston puuttuminen ja ajan loppuminen kesken. tein jossain vaiheessa päätöksen etten käyttäisi muuta tekniikkaa kuin sellaista mitä itse omistan, ja aika hyvin pysyin siinä. (ainoastaan ton videokamera+monitori yhdistelmää ohjanneen relehässäkän joka piti huolta siitä että laite pysyi päällä koko ajan jouduin hankkimaan koululta)
bigscreeni joo, alunperin suunnittelin et kadulle näkyvät ikkunat ois peittäny screeneillä joista ois näkyny projektiot ulospäin, mutta sitten luovuin niistä. iso ruutu ois vaatinu paljon isomman äänenvolyyminkin, mikä taas olisi muuttanut tilan äänimaailman hallitusta kakofoniaksi.
paras esitystilanne videoille on yleensä leffateatterimainen screeni jossa on iso kuva ja paljon volaa, mä en oikein itse ymmärrä minkä takia sitä tilannetta pitäs edes etsiä muualta kuin leffateattereista.
romua ois pitäny olla paljon enemmän, sitä rahtasin galleriaanki jotai 4 kertaa niin paljon mitä sitten ehdin saada näkyville, aika vaan loppui kesken, varsinkin kun puolitoistavuorokautta ripustuksesta meni hukkaan kuumeen takia. oisin varmaan hakannu laitteistoa vasaralla päreiksikin jos vaan ois ollu aikaa siihen. :)
näin jälkikäteen ajatellen ois pitäny varata ripustukseen kokonainen viikko, kerta itse näyttelyaika on tuolla fafassa niin pitkä, 3 viikkoa. sitä aatellen et toi näyttelyaika on tuolla noin pitkä on aivan älytöntä pitää galleriaa auki maanantaisin, nyt kahtena maanantaina mitä toi oli auki niin tuolla kävi jotain satunnaisia näyttelyvieraita yhteensä 1 kappale. siis sen lisäks et seminaari oli siellä ja jotain kavereita kävi jotka nekin varmisti puhelimitse tai muuten että oon siellä varmasti paikalla maanantaina.
maanantait on gallerioitten kiinniolopäivä niin yleisesti, ettei ihmiset miellä sitä mahdolliseks et maanantaina voi käydä jossain.
kuten viljami, mä vierastan sitä et teokset tarttis jotain tekstiä tuekseen. jos teos pitää tukea jaloilleen jollain a4:lla, niin on se aika heikkoa menoa.
ite seminaarista, musta ois hyvä sillon kun seminaarissa käsitellään jotain näyttelyä, että opettajat kävis tutustumassa siihen näyttelyyn ennakkoon. asioista vois varmasti keskustella paljon syvemmällä tasolla jos ei mentäis pelkkien ensivaikutelmien perusteella.
toinen asia mitä tässä oon pohtinut on että tuntuu vähän siltä että näitä seminaaritapaamisia on nyt aika harvakseltaan, ennen tätä vuotta seminaariryhmiähän on kait ollut vaan yksi? nyt kun on jakauduttu kolmeen ryhmään ja tavataan n. kerran kuukaudessa, niin tuntuu jäävän aika harvoiksi nää kerrat.
nojoo, tossa nyt jotain tekstiä. kommentoikaa ja kysykää lisää jos tarvii.
15.2.2008
1.1.2008
24.12.2007
17.12.2007
Viikkoteema 51
Viikkoteemana viikolle 51 haluaisin kuulla mitkä keskusteluaiheet ihmisiä kiinnostavat.
tähän siis listaamme kiinnostavia aiheita, tuonne kommentteihin. ei rajoituksia,
sana on vapaa
tähän siis listaamme kiinnostavia aiheita, tuonne kommentteihin. ei rajoituksia,
sana on vapaa
11.12.2007
Huomio Huomio Huomio Huomio!
Hahhahhahhahhaa eivoiollatotta!!! kattokaapa mitä tän sivun ylälaitaan tonne otsikon alle on sivun descriptioniks kirjotettu!!! xD Äääk!!! nyt on kyllä ironian jumalattarella ollu sormensa pelissä, mwahhahhah haa!!
10.12.2007
29.11.2007
Pilvarin 19.11. seminaarista poikinutta
No kuten todettua, demoscenen marginaalissa toimiessa on turha odottaa ymmärtäväistä ja asiantuntevaa lähestymistä omiin töihin juurikaan muilta kuin hyvin hyvin hyvin pieneltä asiaan vihkiytyneeltä katsojakunnalta ;) (((vttmkäpsklppä))) tääkään ei sitä yritä olla vaa enämmänki kansantajunen valoitus johonkin jonkin yksilön mielipiteeseen joka on pintautunut näiden teemojen kelautuessa seminaarien innoittamana.
Pilvarin töissä (viittaan tässä siis http://lowfidelity.org/~nosfe/video/ osoitteen teoksiin) on yhteistä hyvin voimakas medioiden täydellinen haltuunotto. Äänen ja kuvan rajojen ylittäminen ja väkivaltainen murskaaminen johtavat monia teoksia. Kuvapinta-alan raateleminen ja pilkkominen,sekä ääniraidan särkeminen ja räjäyttäminen aikaansaavat kaoottisen informaatiotulvan joka poikkeuttaa katsojan totutusta kuvakerronnan ja symbolifunktioiden tulkinnasta, aikaansaaden hämmennyksen ja yllättyksen turvattomia tuntemuksia tai toisilla katsojilla voimakkaita ja riemukkaita vapautuneisuuden, voiman, aggression ja energian tuntemuksia, jotka päästävät katsojan irti totutusta kaavamaisen kankeasta ymmärtämisen analogiasta avaten uuden ja suoremman kokemisen ja samaistumisen kanavan, suoran yhteyden vapaaseen kokemiseen, oman mielen puhtaaseen, logiikan sumentamattomaan vilpittömään aitoon aistimiseen ja kokemiseen, jossa opitut dogmaattiset lainalaisuudet on silputtu jätemyllyllä unohdukseen.
Toisilla silti saattaa olla vaikeeta päästää irti, tartutaan yksittäisiin kuviin, jäädään miettimään ja yritetään analyysin kautta ymmärtää että mitähän tässä on oikein haettu ja mitä toi ja toi tuolla tarkotti ja näinollen täysin unohdetaan kokonaisuus: Aistit täyttävä täydellinen eläytyminen.
Tästä päästäänkin nautiskelemaan mielenkiintoista teemaa, joka hyvin useassa teoksessa ja näyttelyssä usein määrittelee taidenautinnon, tai siis kokemuksen. Eli tavoittaako ks. taide katsojan, jaksaako se pitää yllä mielenkiintoa vai meneekö se suoraan informaatiotulvallaan katsojan "puskuriin" tukkien kaiken kokemisen ja aistimisen. Useissa perinteisemmissä näyttelyissä / teoksissa itse teos saattaa olla hyvinkin herkkä ja teoksen "viesti", "sisältö", "idea" olla vaikeasti tavoitettavissa jos katsoja ei ensin täydellisesti tyhjennä mieltään, istu rauhassa alas, yritä samaistua, kaivella mielensä perukoita yhdistellessään elämänsä kokemuksia, teorioita, tarinoita ja taiteilijan itsensä henkilökuvaan tms. muuhun niin kovin syväluotaavaan ja aikaavievään raskaaseen ja tarkoitushakuiseen pohdiskeluun.
Vaikkapa erämaassa käyskennellessään tai muuten vain harmonisesti rauhoittuessaan on ihmismieli kovin otollinen tällaiseen pohdiskeluun, niinsanotusti joutenollessaan, hienompien ja herkimpien tuntemusten punnitsemiseen ja analysointiin, silloin ei tarvitse kokemuksen olla juuri kahta maassa risteävää risua kummoisempi niin johan alkaa mieli tuottaa proosaa ja herkällisiä syvällisyyksiä tuon risteämän hienoimmista aistillisuuksista. Nykykaupunkilaisuuden hektisissä pyörteissä kiepahtelevan cityihmisen on kuitenkin lähes mahdotonta arkipäivän ajatus- ja informaatiotulvan keskeltä löytää kiireisenä ryntäillessään mitään aistillisuutta jonkun parin risun risteämästä tai saati edes huomata ja noteerata koko "elämystä". Tällöin taiteeksi ja taide-elämykseksi tarvitaan huomattavasti järeämpiä aseita. Tarvii olla pimeä tila, useita metrejä leveä ja korkea valtava kirkkaana välkkyvä valkokangas, kuulon haltuunottava totaalinen äänimassa joka hävittää kaiken ympäröivän metelin ja sieppaa kehon sisälle omaan tiukkaan puristukseensa värisyttäen jokaista ruumiin onteloa ja resonoiden luita ja lihaksia tämän kokemuksen vallatessa aistit ja ajatusmaailman, hävittäen turhan tyhjänpäiväisen ajatussäksätyksen ja jäsentelyprosessin pääkopassa. Valoa, savua, välkettä, pauketta ja äärimmäisen totaalista rytmistä tai rytmitöntä päällekäyvän turvallista ja pehmeän aggressiivisesti rauhallisesti energisoivaa paksua läpitunkematonta informaatiomateriaa joka sieppaa ja kuljettaa kokijan pois kauas mennessään mukaansa sisällensä sisälle omaan itseesi syvälle rauhaan ja uneen räjäyttäen voimaa ja rakkautta irti kovettuneista kuorista. Purkaen, puhdistaen, uudelleenjärjestellen ja rakentaen sinut uudeksi voimakkaaksi elämäksi hymyillen ja ravistaen. Aamen hallelujaa, herääminen ja pyhittäminen. Pirteä kun peipponen, suorassa, oikeassa ja omana itsenään taas pitkästä aikaa, pois pyyhitty on rasituksen kasaumat, murskattu on raskaat taakat ja paksut kahleet. Toista kun pikkurillinojentelupipertelyä jonku 10x10cm lyijykynäpiirrustuksen edessä tyhjässä kolkossa hurisevassa näyttelyssä eksyneiden ihmisten kopistellessa ympärillä..
Joo kai meillä kaikilla on oma teekuppimme, eikä tässä ketään arvojärjestykseen asetella, toivoimpa vaan että edellinen auttaa hahmottelemaan joitain ajatuksia jotka ovat omassa mielessäni aiheen teemoilta virinneet ja joita edellä hieman valaisinkin. On varsin huimaa koittaa niputtaa samaan myttyyn klassista taidetta ja vaikkapa 12h aamujatkoja -96 teknoskenen kultahetkinä. Ajat muuttuu ja mediat kans, niinpä myös artistit ja meiningit. Jotkut juurtuu tulevaisuuteen, jotkut hetkeen ja jotkut menneisyyteen.
Kiitti jos luitt tän, ja kiitti jos tässon jotain ajateltavaa.
Pilvarin töissä (viittaan tässä siis http://lowfidelity.org/~nosfe/video/ osoitteen teoksiin) on yhteistä hyvin voimakas medioiden täydellinen haltuunotto. Äänen ja kuvan rajojen ylittäminen ja väkivaltainen murskaaminen johtavat monia teoksia. Kuvapinta-alan raateleminen ja pilkkominen,sekä ääniraidan särkeminen ja räjäyttäminen aikaansaavat kaoottisen informaatiotulvan joka poikkeuttaa katsojan totutusta kuvakerronnan ja symbolifunktioiden tulkinnasta, aikaansaaden hämmennyksen ja yllättyksen turvattomia tuntemuksia tai toisilla katsojilla voimakkaita ja riemukkaita vapautuneisuuden, voiman, aggression ja energian tuntemuksia, jotka päästävät katsojan irti totutusta kaavamaisen kankeasta ymmärtämisen analogiasta avaten uuden ja suoremman kokemisen ja samaistumisen kanavan, suoran yhteyden vapaaseen kokemiseen, oman mielen puhtaaseen, logiikan sumentamattomaan vilpittömään aitoon aistimiseen ja kokemiseen, jossa opitut dogmaattiset lainalaisuudet on silputtu jätemyllyllä unohdukseen.
Toisilla silti saattaa olla vaikeeta päästää irti, tartutaan yksittäisiin kuviin, jäädään miettimään ja yritetään analyysin kautta ymmärtää että mitähän tässä on oikein haettu ja mitä toi ja toi tuolla tarkotti ja näinollen täysin unohdetaan kokonaisuus: Aistit täyttävä täydellinen eläytyminen.
Tästä päästäänkin nautiskelemaan mielenkiintoista teemaa, joka hyvin useassa teoksessa ja näyttelyssä usein määrittelee taidenautinnon, tai siis kokemuksen. Eli tavoittaako ks. taide katsojan, jaksaako se pitää yllä mielenkiintoa vai meneekö se suoraan informaatiotulvallaan katsojan "puskuriin" tukkien kaiken kokemisen ja aistimisen. Useissa perinteisemmissä näyttelyissä / teoksissa itse teos saattaa olla hyvinkin herkkä ja teoksen "viesti", "sisältö", "idea" olla vaikeasti tavoitettavissa jos katsoja ei ensin täydellisesti tyhjennä mieltään, istu rauhassa alas, yritä samaistua, kaivella mielensä perukoita yhdistellessään elämänsä kokemuksia, teorioita, tarinoita ja taiteilijan itsensä henkilökuvaan tms. muuhun niin kovin syväluotaavaan ja aikaavievään raskaaseen ja tarkoitushakuiseen pohdiskeluun.
Vaikkapa erämaassa käyskennellessään tai muuten vain harmonisesti rauhoittuessaan on ihmismieli kovin otollinen tällaiseen pohdiskeluun, niinsanotusti joutenollessaan, hienompien ja herkimpien tuntemusten punnitsemiseen ja analysointiin, silloin ei tarvitse kokemuksen olla juuri kahta maassa risteävää risua kummoisempi niin johan alkaa mieli tuottaa proosaa ja herkällisiä syvällisyyksiä tuon risteämän hienoimmista aistillisuuksista. Nykykaupunkilaisuuden hektisissä pyörteissä kiepahtelevan cityihmisen on kuitenkin lähes mahdotonta arkipäivän ajatus- ja informaatiotulvan keskeltä löytää kiireisenä ryntäillessään mitään aistillisuutta jonkun parin risun risteämästä tai saati edes huomata ja noteerata koko "elämystä". Tällöin taiteeksi ja taide-elämykseksi tarvitaan huomattavasti järeämpiä aseita. Tarvii olla pimeä tila, useita metrejä leveä ja korkea valtava kirkkaana välkkyvä valkokangas, kuulon haltuunottava totaalinen äänimassa joka hävittää kaiken ympäröivän metelin ja sieppaa kehon sisälle omaan tiukkaan puristukseensa värisyttäen jokaista ruumiin onteloa ja resonoiden luita ja lihaksia tämän kokemuksen vallatessa aistit ja ajatusmaailman, hävittäen turhan tyhjänpäiväisen ajatussäksätyksen ja jäsentelyprosessin pääkopassa. Valoa, savua, välkettä, pauketta ja äärimmäisen totaalista rytmistä tai rytmitöntä päällekäyvän turvallista ja pehmeän aggressiivisesti rauhallisesti energisoivaa paksua läpitunkematonta informaatiomateriaa joka sieppaa ja kuljettaa kokijan pois kauas mennessään mukaansa sisällensä sisälle omaan itseesi syvälle rauhaan ja uneen räjäyttäen voimaa ja rakkautta irti kovettuneista kuorista. Purkaen, puhdistaen, uudelleenjärjestellen ja rakentaen sinut uudeksi voimakkaaksi elämäksi hymyillen ja ravistaen. Aamen hallelujaa, herääminen ja pyhittäminen. Pirteä kun peipponen, suorassa, oikeassa ja omana itsenään taas pitkästä aikaa, pois pyyhitty on rasituksen kasaumat, murskattu on raskaat taakat ja paksut kahleet. Toista kun pikkurillinojentelupipertelyä jonku 10x10cm lyijykynäpiirrustuksen edessä tyhjässä kolkossa hurisevassa näyttelyssä eksyneiden ihmisten kopistellessa ympärillä..
Joo kai meillä kaikilla on oma teekuppimme, eikä tässä ketään arvojärjestykseen asetella, toivoimpa vaan että edellinen auttaa hahmottelemaan joitain ajatuksia jotka ovat omassa mielessäni aiheen teemoilta virinneet ja joita edellä hieman valaisinkin. On varsin huimaa koittaa niputtaa samaan myttyyn klassista taidetta ja vaikkapa 12h aamujatkoja -96 teknoskenen kultahetkinä. Ajat muuttuu ja mediat kans, niinpä myös artistit ja meiningit. Jotkut juurtuu tulevaisuuteen, jotkut hetkeen ja jotkut menneisyyteen.
Kiitti jos luitt tän, ja kiitti jos tässon jotain ajateltavaa.
22.11.2007
Viikkoteema
heip, keskustelun piristykseks voitais ottaa vaihtuva viikkoteema jonka pohjalta puhella. Kelailin et hyvä teema nyt olis analoginen vs. digitaalinen. Pilvarin seminaarin pohjalta ja noista ekan linkin pätkistä olis hyvä vertailla em. formaatteja, kaikki heitot käy. pistän tähän vielä hiukan kärjistetyn linkin aiheesta:
http://www.youtube.com/watch?v=WlaIVVZln1E
saa jo kommentoida tai muutenvaan vaahtoilla...
20.11.2007
19.11. seminaarista
jos haluaa nähdä enemmän mun duuneja niin esim. kaikki videotyöt löytyy listattuna tästä osoitteesta: http://lowfidelity.org/~nosfe/video/
suurimmasta osasta on linkki youtubeen tai scene.orgiin josta voi ladata videotiedoston.
osoitteessa http://lowfidelity.org/~nosfe/
on kotisivut jotka on "työn alla"
demoscene aiheisia sivustoja:
http://pouet.net
http://scene.org
http://en.wikipedia.org/wiki/Demoscene
http://www.demoscene.info/
mfx:n x-mix http://pouet.net/prod.php?which=12028
lisäksi koulun kirjastosta löytyy kirja Freax - a brief history of computer demoscene
joka on kattavin julkaistu historiikki demoscenen alkuajoista.
http://www.freaxbook.com/
pilvari.
suurimmasta osasta on linkki youtubeen tai scene.orgiin josta voi ladata videotiedoston.
osoitteessa http://lowfidelity.org/~nosfe/
on kotisivut jotka on "työn alla"
demoscene aiheisia sivustoja:
http://pouet.net
http://scene.org
http://en.wikipedia.org/wiki/Demoscene
http://www.demoscene.info/
mfx:n x-mix http://pouet.net/prod.php?which=12028
lisäksi koulun kirjastosta löytyy kirja Freax - a brief history of computer demoscene
joka on kattavin julkaistu historiikki demoscenen alkuajoista.
http://www.freaxbook.com/
pilvari.
19.11.2007
Tervehdys, kutsu kaikille
Heippa, tää blogi on tänään avattu kuten suunnittelimme ja kaikille
ryhmäläisille avoin näillä näkymin. Jos joku toivoo blogin rajaamista vain ryhmäläisille näkyväksi, ilmoittakoon siitä minulle mailitse:
emptyflower (at) hotmail (piste) com.
Toimikaa siis seuraavasti:
1. Lähettäkää minulle em. osoitteeseen oma maili osoitteenne, niin lähetän teille kutsun blogin kirjoittajiksi.
2. sitten vain toimitte saapuvien ohjeiden mukaisesti niin pääsette päästelemään tähän blogiin.
Tervetuloa ja heitelkää aktiivisesti kommentteja, kuvia ja kommentointi pyyntöjä.
ryhmäläisille avoin näillä näkymin. Jos joku toivoo blogin rajaamista vain ryhmäläisille näkyväksi, ilmoittakoon siitä minulle mailitse:
emptyflower (at) hotmail (piste) com.
Toimikaa siis seuraavasti:
1. Lähettäkää minulle em. osoitteeseen oma maili osoitteenne, niin lähetän teille kutsun blogin kirjoittajiksi.
2. sitten vain toimitte saapuvien ohjeiden mukaisesti niin pääsette päästelemään tähän blogiin.
Tervetuloa ja heitelkää aktiivisesti kommentteja, kuvia ja kommentointi pyyntöjä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
